torstai 19. tammikuuta 2017

Torstai on toivoa täynnä

Eilinen oli hyvä päivä. Paras leikkauksen jälkeinen päivä, jonka muistan. Tänäänkin tuntuu hyvältä. Epäilen, että osa syy voi olla se, että eilen lääkäri päätti, että olen ollut ravinnotta niin kauan, että nyt on aika laittaa kunnon ruokintatippa. Siihen asti oli mennyt siis vain nesteytys, jossa oli suoloja ja toisinaan myös glukoosia mukana. Nyt saan huomattavasti enemmän energiaa koko ajan ja hyvä niin.

Kipu on hallinnassa. Aina tunnen, kun kipulääkkeen teho alkaa laimeta, mutta seuraava lääkepompsi vie sitten kivut. Saan Panadolia ja Ketorinia. Ja tärkeä on tietysti epiduraalipumppu, joka edelleen jauhaa suht isolla. Se on ainakin vielä huomisen.

Lääkäri kävi heti aamutuimaan kierrolla ja antoi luvan ottaa nenä-mahaletkun pois. Hoitaja teki sen heti! Voi tätä vapauden tunnetta taas! Kun elämä teilläkin seuraavan kerran tökkii, niin ajatelkaa silloin, että saatte kuitenkin olla ilman nenä-mahaletkua! Se on kuulkaa iso asia! Dreeni jäi vielä huomiseen, ja koska se on nyt kivuton, niin saa se mielellään ollakin.

Saan juoda tänään noin 2dl. Huomenna varmasti jo enenmän. Pikku hiljaa totutellaan taas suolta toimimaan. Kiturgi epäili että se sykkyrällä ollut 30cm on aika lamassa nyt. Toistaiseksi suoli on toiminut sen verran, että olen muutamia kertoja täyttänyt huoneilmaa epämiellyttävän hajuisilla kaasuilla. Mutta se on pelkästään ilonaihe se! Tästä se lähtee, täytyy uskoa.


2 kommenttia:

  1. Vera, Vera, så mycket du har uthärdat. Jag kan inte beskriva hur ont det gör mig att läsa alla dina inlägg om det du har vait tvungen att ta dig igenom. Det är bara så förfärligt alltihop. Jag förstår att det är en mental bergochdalbana. Allt annat vore konstigt. Och jag kan inte föreställa mig att någon enda en skulle klara det bättre än du. Verkligen ingen!
    Det måste bara vara så att du nu är förbi det värsta. Kroppen hanterar nog så småningom sitt nya system och du ska se att läkningen inuti sker trots att den går långsamt. Kroppen är fantastisk och läkarna är kunniga. Men jag förstår minsann att det finns dagar då du bara orkar tänka en kort stund framåt. Och då får det väl vara så. Det är inget konstigt med det efter den långa kamp du gått.
    Jag önskar dig nu verkligen en uppåtgående kurva, att du snart får en samarbetsvillig tarm och att du aldrig mer ska behöva opereras. Och Härliga Vera -vi tänker på dig!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hej Rose! Tack för din varma och så stödande kommentar. <3 Ni är härliga.

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)